tiistai 20. syyskuuta 2011

¡Viinia, por favor!

Mita tekevat suomalaiset sokeripeput matkasuunnitelmalleen luettuaan seuraavan paivan sade-ennusteista? No nehan peruu reissun ja nuolee haavojaan sisalla... Eli jouduimme siis perumaan Uruguayn Colonia del Sacramenton reissun seka saan etta budjettisaastojen takia. Aiemmin valitun lauttayhtion botskit olivat valitettavasti taynna ja toisen transportaatio olisi lohkaissut lompakkoa harskisti. Nain alkureissusta taytyy laskeskella paivabudjetteja ja reissujen kannattavuuksia useamminkin. Ensi kerralla olemme siis ajoissa!


- Buenos Airesin illallisseurueemme.

Perjantaina oli viimeinen paiva espanjan kurssia ja nythan osaamme luonnollisesti kaikesta kaiken. Sovimme viimeisen paivan lopussa menevamme illalla kurssiporukalla Palermoon syomaan yhdeksalta, joka on muuten paikallisen mittapuun mukaan aikainen illallinen - varsinkin viikonloppuisin. Paikalle saavuttuamme huomasimme heidan kutsuneen muutaman muunkin mukaan. Meita oli yksi paikallinen, nelja sakua, yksi sveitsilainen, kaksi itavaltalaista ja kaksi suomalaista meidan lisaksemme. Kaikki muut paitsi paikallinen ja me olivat oikeastaan vaihtareita. Soimme rauhassa kahteentoista, jonka jalkeen siirryimme baariin maistelemaan paikallisten herkkua "Fernet con Cocaa". Tama hieman erikoisen ja vahvan makuinen drinkki on italialaisen Fernet-likoorin ja kokiksen sekoitus. Vahvasti yrttipohjainen Fernet muistuttaa ehka hieman jekkua, ja koko yhdistelma on hmmm, kuinka sen nyt sanoisi... loppua kohti loivenava, herbaalis-yrttinen jaykahko (yskanlaake)drinkki. ¡Muy interesante! Ilta jatkui noin puoli kolmen maissa Niceto-klubille. Alkuun oli hieman omituinen esiintyja kehissa: Kolme japanilaiseen kimonon ja ninja-asun sekoitukseen pukeutunutta kaveria soitti argentiinalaista gangstafolkmusiikkia valkoisissa maskeissaan. Taustalla oli erilaisia videopatkia, jotka koostuivat lahinna japsimerkeista. Gangstafolkmusiikilla tarkoitetaan siis perinteista argentiinalaista folkmusiikkia astetta harskimmilla alatyylin lyriikoilla - ero on hieman suurempi kuin "tavan" rapilla ja gangstarapilla. Taman Parraleños-bandin kokonaisuus toimi kuitenkin yllattavan hyvin, ja oman tuotannon lisaksi he soittivat mm. coverin Las Ketchupin Asereje-biisista. DJ soitti bandin jalkeen hyvia biiseja jarkyttavan huonolla miksauksella ilman minkaalaista teemaa. Biisit olivat saattoivat olla taysin eri genreista ja loppua kesken, jonka lisaksi vaihdot tokkivat kuin lehman lypsy Helsingin herralla. Ei olis deejiikoulu pahasta tallekaan youtubetiskijukalle. Meno oli kylla hyva ja vaihdot vain hymyilyttivat valilla. Bailasimmekin puoli viiteen, vaikka meno olisi aivan varmasti jatkunut viela kahdeksaan asti.

- Sunnuntaipaivan katukomiikkaa Mendozassa. 

- Maipun lumoavat maisemat.

Lauantai-iltana lahdimmekin sitten ensimmaiselle yobussimatkalle. Pitkanmatkan bussit ovat taalla yleensa tyyppia semi-cama, cama tai suite. Semi-camassa saa penkin lahes makuuasentoon ja jaloille oman tuen, cama on jo taysin sankyyn verrattavissa oleva ja suite onkin sitten kermapepuille. Kuten arvata saattaa, tyydyimme semi-camaan, joka osoittautui vahintaankin riittavaksi. Isin pikku kullannuputhan kuorsasivat kuola poskella koko matkan! Huhujen mukaan naita mukavia busseja riittaisi ainakin jonnekin Kolumbian kulmille. Siihen asti ei varmaankaan tartte bussikyydeista valittaa. Herasimme keskella yota ihailemaan pampan tahtitaivasta, joka tuntui puolipallon muotoiselta kupolilta ensimmaisen tahden nakyessa aavalla pampalla suoraan edessamme horisontissa. ¡Muy bonito!

- Familia Di Tommason tarjontaa.

- Viinituristi Viljakainen.

Reissuraamattumme Lonely Planet (eli Lounari) vaitti olevan rikos kayda Mendozassa ilman viinitilavierailua. Otimme neuvosta vaarin ja suuntasimme heti ensimmaisena kokonaisena paivana Mendozan vieressa olevaan Maipun kaupunginosaan (Mendozan suuralueella). Mendozan provinssissa on ainakin tuhat viinitilaa, joista olisi voinut valita. Maipu oli kuitenkin lahinna Mendozaa. Viininmaistelukokemuksen hinta vaihtelee alle kympista lahes sataan euroon. Kalliimpiin reissuihin kuului haku hotellilta, lounas ja eksklusiivisten viinien maistelu. Ekoturisteina (lue: budjetti-) lahdimme halvimmalla vaihtoehdolla, joka alkoi paikallisbussimatkalla Maipun kaupungiosaan. Vuokrasimme taalta konkelit, joilla mankeloimme viinitilojen valia. Kavimme ensinna Familia Di Tommason tilalla, jonka sanotaan olevan vanhin viela toiminnassa oleva tila. Viinitilasta tulikin mieleen elovien viinitilat ja "perinteinen tapa" tehda viinia. Kierros oli mielenkiintoinen  ja viinit hyvia. Argentiina on kuuluisa Malbec-rypaleen viineistaan, ja Di Tommasollakin sippailimme Malbecceja. Mielenkiintoista tassa oli, etta maistelimme kolmea eri punaviinia samasta rypaleesta. Ensimmaista ei oltu kypsytetty tammitynnyrissa ollenkaan, toista oli kypsytetty puoli vuotta ja kolmatta vuosi. Kypsyttamaton oli ihan jepaa normilorpakkoa. Kypsytetyista puolen vuoden kaveri oli aika hyvaa kun taas vuoden kypsytetty oli jo hieman tuhtia. Punkkujen lisaksi paasimme maistamaan myos erittain hyvaa jalkiruokaviinia, josta jopa me amatoorit voimme helposti maistaa alkuun hunajan ja jalkimakuna pahkinan.

- Viinitietoutta ja viininmaistelua.

- Isoaidin reseptilla valmistettu jalkiruokaviini.

- Viinit kypsymassa tynnyreissaan.

- Familia Di Tommason tilalla viineja sailytetaan vanhoissa "viinintekosammioissa".

Toinen viiniekskursiomme kohdistui Mevin tilaan. Taalla olisimme voineet maistella nuorempia viineja tai hieman pidempaan kypsytettyja Reserva-viineja. Viinisnobeina valitsimme tietysti Reservat, kun hintaerokaan ei paata huimannut. Arvovaltaisen raatimme eteen ladottiin taalla Malbec Reserva, Cabernet Reserva (Cabernet sauvignon) ja Syrah Reserva. Pitkan tutkinnan ja huolellisen harkinnan jalkeen annoimme tuomiomme:
  • Malbec Reserva: vahiten kypsa, kitkerahko, varmaankin aika hyva ilman vertailukohteita
  • Cabernet Reserva: kuivahko, hieman puiseva jalkimaku, pihvin kanssa tod. nak. erijepa
  • Syrah Reserva: kypsahko maku, intensiivisin, tasapainoisin, raadin valinta!

- Mevin viinimaistelun tarjonta: Malbec Reserva (vas.), Cabernet Reserva (kesk.) ja Syrah Reserva (oik.).

- Varin vertailua Cabernet Reservan (vas.) ja Syrah  Reservan (oik.) valilla. Cabernet oli tummemmanpunainen.

Mevin tila oli moderni tuotantolaitos verrattuna Di Tommason perinteiseen viinitilaan. Viinit olivat hyvia ja kierros valaiseva. Mendozan maakunnassa erikoista on se, etta alue on luonnollisesti kuivaa aavikkomaista aluetta. Mitenhan ne viinikoynnokset sitten taalla selviavat? Mendocinot ovat keksineet tahan ratkaisun: keinokastelu (engl. artificial irrigation). Erittain hyvalaatuinen ja puhdas vesi tuodaan vuorilta keinotekoista kastelujarjestelmaa pitkin kaupunkiin, josta jarjestelma levittaa sen Mendozan puistoihin ja viheralueille. Samaa jarjestelmaa sovelletaan viinitiloilla, ja kastelu hoidetaan n. 15 paivan valein. Ilman tata jarjestelmaa Mendoza saattaisi olla hieman karu ja viiniton. Maipun katukuvaan tama vaikuttaa hassusti. Kaduista tulee mieleen vanhat lankkarit, mutta kulman takaa paljastuukin viinitila. On harmillista, etta satuimme tanne talven vaihtuessa kevaaksi, jolloin koynnokset on juuri leikattu pienemmiksi ja ne ovat karuja keppeja vehreiden ja korkeiden koynnosten sijaan.

- Karut koynnokset talvella.
 
- Edessa Mevin viinikoynnoksia ja takana oliivipuita.

- Moderni Mevi.

Vuonna 1861 maanjaristys tuhosi suurimman osan Mendozan kaupungista tappaen yli kolmanneksen vaestosta samalla. Kaupunki rakennettiin pian uudestaan hieman eri sijainnille  huomioiden mahdolliset tulevat maanjaristykset. Taman seurauksena Mendozan kadut ovat kaikkialla  leveita, ja isoja puistoja loytyy paljon, mukaanlukien San Martinin useamman neliokilometrin jattipuisto. Onneksi Mendozassa ei joudu vaistelemaan koirain jatoksia kuten BA:n kaduilla joutui jatkuvasti tekemaan. Kevaisen Mendozan lampimassa ja kuivassa ilmastossa on miellyttava kavella paakaupungin halinan jalkeen.

- Ammattilainen asialla. =D

Saimme tassa myos ensimmaisen kontaktin Etela-Amerikan pitkakyntisten kanssa, kun sniikkiakin sniikimpi Pablo Pitkakyntinen yritti paasta Eevan selassa olleen repun pikkutaskuun. Onneksi reppu on sen verran ohutta kangasta, etta kapalointiyrityksen tuntee hyvin. Eeva veti pidemman korren ja antoi Pablolle avarin eli avolapsyn, jolloin Pablo liukeni paikalta vihellellen ja taivasta katsellen kuin mitaan ei olisi tapahtunut. Vaikkemme paivarepussa mitaan arvokasta pidakaan, taytynee sita alkaa jatkossa pitamaan aina etupuolella. Tilanne on kuitenkin 1-0 Pablo Pitkakyntisia vastaan.

- Etikettia odotellen.

perjantai 16. syyskuuta 2011

Hyvan tuulen kaupunki

- Keskustan aakeen laakee Avenue illalla.

On aurinkoinen paiva, istumme Plaza de Orregon aukiolla, nautimme pastasta punaviinin kera ja katselemme intohimoista argentiinalaista tangoa. Jos edelliseen yhteyteen ympattaisiin viela laadukas (haran)liha, latinalainen temperamentti & ylpeys, eurooppalainen arkkitehtuuri seka aakeen laakeet maisemat, alettaisiin olla asian ytimessa - nimittain Buenos Airesin ytimessa. Ensimmainen asia, jonka BA:sta (suom. hyvat tuulet/ilmat) huomaa, on alangon tasaisuus. Tama suorastaan hyppasi silmille Rion kukkuloiden jalkeen. BA:n ruutukaava on jarjestelmallinen ja suorat kadut jatkuvat monia kilometreja, esim. paakatu Avenue de Mayo on ainakin 10 km pitka. Saannollinen ruutukaava ja erittain tasainen maasto yhdessa antavat BA:lle omanlaisensa ilmeen. Liikenne on taalla brassien tavoin hektista, mutta suurimmat Avenuet ovat kahdeksankaistaisia molempiin suuntiin, joten luulisi liikenteen sujuvan. Vaikka paikalliset kavelevatkin punaisia pain, itse taytyy olla aika tarkkana naiden suharien kanssa tieta ylittaessa.

 - Tulista tangoa.

 
-Saippuakupla-Juan.


Buenos Aires (ja ehka Argentiina ylipaataan) on tunnettu (ainakin eika pelkastaan) viineistaan, lihoistaan ja tangostaan. Tangoa paasimmekin jo katsomaan San Telmon -tyolaiskaupungisosassa, ja on biffeja ja viinejakin maisteltu. Yhtena paivana paistoimme haran sisafileepihvit (4 biffee n. 4e) ja joimme todella hyvaa mendozalaista punaviinia (alle 2e) - ¡Perfecto! Syomiamme pihveja voisi helposti verrata kotimaisen hirven vasan sisafileepihviin (suomalaisista marketeista ei edes noin hyvaa saa, ehka kauppahalleista). Ilmeisesti taalta on jopa hankalaa saada heikkolaatuista lihaa. Eika muuten maksa paljoa. Viinitkin tulevat lahistolta seka ovat laadukkaita ja halpoja. Hieman enemman asiaa viineista on luvassa Mendozan viinitilaekskursion jalkeen.

- Murakka lihatiski.

- Nuestro grupo español con profesora Marcela Mendel.

Olimme myos hyvin iloisia paastessamme maahan, jossa ymmarramme ja voimme puhua kielta edes jonkin verran. Portugaliksi nimittain irtosi lahinna vain terve ja kiitos. Evastaaksemme itseamme tuleville koitoksille varasimme jo Suomesta kasin viikon intensiivikurssin espanjaa. Pohjana tahan toimintaan oli Eevalla ranska ja Panulla vuosi epsanjaa (suurin osa unohtunut jo). Academia Buenos Airesin kurssi osoittautui todella hyvaksi, ja olemme oppineet aika paljon. Tata tietysti auttaa jokapaivainen kielikylpy hostellilla paikallisten ja muiden reissailijoiden kanssa. Opettajamme, profesora Marcela Mendel, on todella energinen latinotati. Monesti jonkun sanan kaannosta kysyessamme han nayttelee sen ennemmin kuin kertoo englanninkielisen vastineen. Esimerkiksi irse-verbin (suom. suunnilleen:  juosta karkuun, lahtea) merkitysta udellessamme Marcela juoksi taysilla luokasta ulos. Talla tyylilla sanat jaavat varmasti paahan ja tunnilla on hauskaa. Elaytyminen ja tyyli opettaa on muutenkin aivan eri luokkaa kuin suomalaisilla opettajilla. Opetus on pienryhmamuotoista, ja meidan ryhmassa on lisaksemme saku ja sveitsilainen. Tunnilla puhuimme paljon, kavimme lapi tarkeimmat kieliopit seka varmaan tarkeimpana kertasimme/opettelimme sanastoa. Luonnollisestihan Argentiinan espanja eroaa espanjan yleis-/kirjakielesta jonkin verran. Sina-muoto tu onkin taalla vos (verbit taipuat myos hieman eri lailla), te-muoto vosotros korvataan ustedes-muodolla ja ll-aanne lausutaankin "sh" eika "jj" (esim. calle lausutaan "cashe" eika "cajje"). Noh, pikkujuttuja! :D Onneksi kaikissa tulevissa kohteissa ymmarretaan yleiskielista espanjaa ja toivonmukkaan puhutaan myos ymmarrettavaa espanjaa!

- Plaza de Mayo (keskustan paa-aukio).
- San Telmon katukuvaa.

- Palermon Rose Garden.

Buenos Aires on latinalaisen amerikan eurooppalaisin kaupunki. Taman huomaa ensimmaisena arkkitehtuurista etenkin keskusta-alueella. Konkistadorit ovat jattaneet kadenjalkensa arkkitehtuurin lisaksi myos kaupungin atmosfaariin. San Telmon kujat kukkaparvekkeineen tuovat mieleen Pariisin pikkukadut, ja idylliset plazat (aukiot) voisivat hyvin olla jossain Keski- tai Etela-Euroopan kaupungissa. Eurooppalaisuus sekoittuu kuitenkin kivasti latinomentaliteetin kanssa. Porteñot eli Buenos Airesin asukkaat ovat ylpeita ja itsetietoisia mutta erittain ystavallisia, kunhan heihin paasee tutustumaan. Tosin hostellin ja Academia Buenos Airesin lisaksi meilla ei ole muita paikallisia kontakteja. 

- Vappupiknik Ulliksella vai Porteñoiden normisunnuntai?

 
- Polkuveneily on niiiin IN.

Taalla ilmastolla on suuri vaikutus ihmisten kayttaytymiseen. Ilmeisesti porteñot eivat pida kylmasta. Lahdimme keskiviikkoiltana etsimaan argentiinalaista jalkapallotunnelmaa San Telmon baareista, kun Argentiina kohtasi Brasilian maajoukkuetasolla. Ihmettelimme, kun mistaan ei loytynyt baaria taynna innokkaita futisfaneja (niitahan kylla BA:ssa on). Hostellin pitaja kertoi, etteivat paikalliset liiku iltaisin kotoa ulos kylmaan, jossei ole pakko. Taalla on juuri talvi vaihtumassa kevaaksi ja paikallisen mittapuun mukaan taalla on siis kylma. Paivisin lampotila kohoaa 20-25 asteen tuntumaan, mutta iltaisin ja oisin on hieman viilempaa (n. 15 astetta). Untuvatakit ovat tuttu naky paikallisten paalla!

- Toinen suosittu harrastus kaikenikaisten keskuudessa - tietysti suojitta.

 - Populaa Palermossa.

La Recoleta -hautausmaa, jonne on haudattu kuuluisuuksia ja merkittavia henkiloita, on yksi BA:n suosituimpia turistikohteita. Eras tunnetuimmista tanne haudatuista henkiloista on María Eva Duarte de Perón alias Evita. Taman mahtipontisen hautausmaan lisaksi BA:ssa ei ole paljonkaan "pakollisia turistikohteita", joissa on valttamatonta kayda. Taalla riittaa, kun kavelee ympariinsa katuja, haistelee tunnelmaa ja palloilee Palermon puistoissa. Porteñoilla on muuten sunnuntaisin tapana menna joukolla Palermon isolle puistoalueelle piknikille, rullaluistelemaan, soutelemaan ja ajelemaan polkuveneilla, pyorailemaan ja zumbailemaan. Kadut suljetaan liikenteelta kuten Riossa, ja paikka tayttyy ihmisista. Osuimme sunnuntaina vahingossa paikalle ja mieleen tuli vakisinkin Helsingin Ullis Walpurinpaivana Suomessa. Sunnuntait pyhitetaan taalla muutoinkin aina perheelle ja ystaville esim. puistoissa ulkona tai yhdessa ruokaa laittaen. Voisikohan tallaisesta perinteesta ottaa oppia kotopuolessakin?

  - La Recoleta.

- Loytyy sita nayttavyytta.

 - Evitan hauta.

Punkkasimme BA:ssa San Telmon kaupunginosan kupeessa aurinkohostellissa (Hostel Sol), josta ei ainakaan menoa puuttunut. Rion hostelli oli aikalailla hiljainen, eika yleisissa tiloissa valttamatta ollut ketaan. Taalla sen sijaan on aina porukkaa hengailemassa ja viettamassa iltaa yhdessa musiikin soidessa lahes koko ajan. Hiljaista tulee tyypillisesti kahdentoista ja kolmen valilla - YOLLA. Onneksi Eeva oli varustautunut korvatulpilla. Muutoin olisi saattanut olla vasynytta opiskelijaa espanjan tunnilla. Hairitseehan tama hieman younia, mutta pidamme muuten tasta elavasta meiningista. Ihmiset ovat avoimia ja heidan kanssaan tulee juttuun hyvin - espanjaksi niin pitkaan kuin sanavarastoa riittaa. On tullut hopoteltya kolumbiaanojen, chilelaisten, brassien, eurooppalaisten ja paikallisten kanssa. Jostain syysta niin koululla kuin hostellillakin on todella paljon sakemanneja. Espanjaa on paassyt harjoittamaan aika kiitettavasti (lue: yliannostus) ja matkavinkkeja on saatu mukavasti.

- Hostel Sol.

Lauantaina lahdemme laivalla paivan visiitille Uruguayn Colonial del Sacramenton kaupunkiin, jota seuraa pauttiarallaa 15 tunnin yobussi Mendozaan. Argentiinaa on luvassa viela reilu viikko, jonka jalkeen Andit kutsuvat.

P.S. Buenos Airesin maisemia paasee fiilistelemaan Gotan Projectin argentiinalaista tangoa ja elektronista musiikkia yhdistavassa musiikkivideossa: Gotan Project - La Revancha Del Tango Elektrotango on taalla suosittua nuorten keskuudessa.

torstai 8. syyskuuta 2011

Peukku Riolle

 
- The one and only, Copacabana.

Sambakarnevaalit, upeat biitsit, kuumuus ja muiden varoittelu pahamaineisista slummikaupunginosista (Favela) olivat "ennakkotietomme" tasta Kaakkois-Brasilian kuuluisasta kaupungista, Rio de Janeirosta. Perille saavuimme pe (1.9.) vuorokauden matkustuksen jalkeen hieman jetlageissa ja aika valmiina unihommiin. Rinkat onneksi tulivat perille ja paasimme lentokentan eteen kyselemaan paikallisilta bussikuskeilta, kuinka paasisimme Cateten kaupunginosaan. Hostellin osoitteen kirjoittaminen ylos autti, kun paastiin ilman yhteista kielta bussilla aivan hostellin kadun varteen. Bussikyydin aikana saimmekin jo ensimmaisen kosketuksen latinoiden ajotyylista. Oli aika reipas kyyti! Toinen hauska asia oli erillinen rahastaja, joka istui penkilla pienen pyorivan rautaportin edessa. Portti aukeaa vasta, kun matkustaja on maksanut matkansa. Ilmeisesti pummilla ajamista ei arvosteta.


- Art Hostel Rion terassi.


- Rion katutaidetta.

Hyvin levanneena aloitimme ekan paivan keskustaturneella. Centron alueella viettaa helposti iltapaivan, muttei pankkeja, liiketiloja, aukioita ja puistoja viitsi sen pidempaan tutkailla. Kiva katedraali loytyy, ja satamassa katselee hetken mielellaan viereiselle kansalliselle lentokentalle laskeutuvia lentokoneita.


-Ipaneman rantabulevardi toimii sunnuntaisin kavelykatuna.

Ennen reissua moni tuttava varoitti Faveloista. Alkaa nyt ihmeessa sinne menko, poliisikaan ei mene Favelaan! Favelallahan siis tarkoitetaan paikallista slummia eli ghettoa, joita hallitsevat paa-asiassa huumejengit. Favelassahan siis ryostellaan, siella on vain koyhia kerjalaisia, siella tehdaan rikoksia ja kaytetaan huumeita. Noh, eihan se oikeasti nain ole, joten paatimme ottaa jarjestetyn Favela-tourin (emme nyt sentaan omin pain lahde ryntailemaan). Rio de Janeirossa on virallisesti 950 Favelaa, joista 20 on poliisin hallinnassa ja loput ovat kolmen eri huumejengin hallitsemia. Toisin kuin saattaisi luulla Favelassa on tarkat saannot, eika sen sisalla tehda rikoksia - huumausaineen (yleensa kokaiinin) valmistusta, kuljetusta ja kulutusta lukuunottamatta. Favelat on perustettu aikoinaan kommunistisella aatteella. Huumejengi on kommunistinen puolue, jonka paallikko kaytannossa hallitsee alueen yhteisoa. Heikoimmista pidetaan yhdessa huolta kommunismin hengessa, eika Favelan sisalla haluta sellaista rikollista toimintaa, joka houkuttelisi poliisia turhaan paikalle. Oppaan mukaan Faveloissa on Brasilian tulevaisuus, silla niiden oloja, niin sosiaalisia kuin taloudellisiakin, on  jo parannettu ja yritetaan koko ajan parantaa. Favelan asukkaat ovat potentiaalinen ja eniten kasvava kuluttajasegmentti. Favelan asukkaat voivat jo nyt hoitaa oman toimeentulonsa tyoskentelemalla keskiluokan ja hyvatuloisten palvelijoina, siivoojina tai muissa vahemman koulutusta vaativissa toissa. Taman lisaksi heilla alkaa olla rahaa kuluttaa muutenkin. Brasilian Faveloissa asuu arviolta 20 prosenttia vaestosta.


- Kaksi pienta ghettopoikaa.

Ensimmainen kohteemme oli eraan kukkulan paalla oleva Rocinho-niminen Favela. Rocinhoon tullessamme opas sanoi, etta voimme ottaa kuvia hanen ohjeidensa mukaan. Matkoja jarjestavan toimiston ja huumejengin pomon valilla on sopimus matkoista: Ulkopuolisia voi tuoda tietyille alueille, kunhan kuvia ei oteta. Muutamassa tarkkaan valitussa paikassa sai ottaa oppaan ohjeiden mukaan kuvia, mutta muualla se oli ehdottomasti kielletty. Kuvien ottaminen olisi johtanut lyhyeen ja epamiellyttavaan keskusteluun konekivaarilla aseistetun kaverin kanssa. Paatimme jattaa taman kokeilematta ja pitaytya saannoissa. Muutoin tassa 7000 asukasta/km² tiiviydella asutussa hokkelikylassa oli yllattavan turvallinen olo. Itse Favelan asukkaat ovat tyytyvaisia heihin osoitetusta kiinnostuksesta. Ennen kuin Favelan asukkaat olivat potentiaalisia kuluttajia, heihin "ei kiinnitetty huomiota" ja annettiin olla "poissa nakyvista, poissa mielesta". Rocinhoon tulee ilmainen vesi, nimellisesti verotettu sahko, ilmainen tv-lahetys seka kaupungin tarjoama nettiyhteys. Kavelimme kierroksen lopussa mm. kanateurastamon lapi, jonka alussa tulevat broilerinkoivet kotkottivat hakeissaan ja loppupaassa ne oli jo laitettu lihoiksi myyntitiskiin. Aika verinen paikka!


- Rocinho.


- Favelan kapea katu.

Toinen kohteemme oli hieman pienempi Favela, jonka nimi ei valitettavasti tule nyt mieleen. Kyseinen yhteiso on niin pieni, ettei huumejengeilla ole kiinnostusta tahan eika poliisin ole tarvinnut myoskaan ottaa tata slummia haltuun. Taalla sai ottaa vapaasti kuvia ja olla muutenkin hieman vapaammin. Tutustuimme yhteen italialaispariskunnan perustamaan hyvantekevaisyysprojektiin, jolla pyrittiin antamaan Favelan lapsille parempi koulutus. Paikalliset julkiset koulut kun nyt ovat tasoltaan hieman kehnoja. Sinansa huvittavaa on, etta julkiset yliopistot ovat taas todella korkeatasoisia. Julkisiin yliopistoihin on luonnollisesti niin vaikeat paasykokeet, etta sinne voi paasta kaytannossa vain yksityisen perusopetuksen taustalla. Yksityiset yliopistot ovat taas niin kalliita, ettei rahvaalla ole sinne asiaa. Tassapa on naidenkin slummilasten tulevaisuus rajattu. Favelatourilta jai kaikin puolin todella hyvat fiilikset molemmille. Kierros antoi hyvaa perspektiivia kauniille rannoille seka suhteellisen turvalliselle ja korkean elintason keskustalle.


- Nam!

Rio de Janeiro on tunnettu rannoistaan, eika turhaan. Loytyy pienta ja isoa, sinikauluksille ja valkokauluksille, surffareille ja levyttajille, rantelentopallon faneille ja biitsifutiksen pelaajille. Riossa kuten oletettavasti myos muualla brasseissa tuntuu naisten suosiossa olevan stringibikinit. Niin hieman iakkaammat naiset kuin jo aika nuoret tytotkin pukeutuvat naihin narupeppualaosiin. Huh, mita herkkupeppuja (myos Eevan mielesta)! :D Asiaan, Rion tunnetuin ja isoin on 4,5 km pitka Copacabanan ranta, jonka hiekka on todella hienoa ja rannalta loytyy pituutta ja leveytta. Rantakaupustelijoilta saa ostettua juomia, pikkusyomista summuutta hilavitkutinta. Hiekka ja kaupustelijat ovat kylla lahes jokaisella hiemankin suositulla rannalla. Copacabanan ranta on oikein leppoinen ja mukava paivalla, mutta auringonlaskun jalkeen sinne ei kannata jaada. Paikallinen rantakaupustelija tulikin meita varoittamaan hieman auringonlaskun jalkeen, kun emme heti lahteneet. Ipaneman ranta on taas hieman enemman filmitahtien, kuuluisuuksien ja korkeamman ansioluokan kansalaisten suosiossa. Ipaneman alue on Rion turvallisimpia liikkua myos yoaikaan. Tama saattaa olla yksi syy alueen korkeampaan hintatasoon, lukuisiin baareihin ja hostelleihin seka tietenkin lankkareiden maaraan. Ipaneman biitsi on joka tapauksessa todella hieno ja jonkin verran Copacabanaa siistimpi. Rion ymparistossa on muitakin biitseja, joita paikalliset rikkaat "cariocat" suosivat. Meille kuitenkin riittivat oikein hyvin em. keskustan tuntumassa olevat rannat.

- Naisten pukeutumiskoodi rannalla.


- Rantavarvaskin on fiiliksissa.

Toinen asia, josta Rio de Janeiro on monesti tunnettu, on sen yoelama. Arvoimmekin lauantai-iltana, lahteako keskustan tuntumaan Lapaan tai Botafogoon vaiko sittenkin Ipaneman rantabailuihin. Ipanemaan ei olisi uskaltanut enaa lahtea kavellen tai metrolla. Joten valttaaksemme taksin, paadyimme Lapassa sijaitsevaan livemusiikkibaariin. Paatieta kavellessamme tormasimme vahingossa Lapan kulmalla ulkona olevaan Caipirinha-kojuun. Taman jalkeen oli kaljateltta ja sen peraan toinen vastaava. Vieressa oli bajamajat ja porukkaa valui koko ajan paikalle. Juttelimme hetken paikalle sattuneiden norjalaisvaihtareiden kanssa, kun paikalliset pyysivat heidan kanssaan hengailemaan. Norjalaiset olivat jo sopineet menoa, mutta me paatimme menna paikallisten seurueeseen. Siina oli arviolta 20 henkilon porukka aloittelemassa ja lahdossa juhlimaan. Hopottelimme paikallisten kanssa hetken. Porukka oli jatkamassa viereiselle klubille, jonka teemana oli gay&electro. Homobileet voisivat olla hauskat ja elektrokin toimii, mutta tassa vaiheessa ei ollut niin kova kiinnostus naita kemuja kohtaan. Lapan alue paljastui lopulta yhdeksi isoksi block party -alueeksi, joka oli jakautunut baareiltaan ja musiikeiltaan hieman eri osiksi. Heitimme hetulaa viela hetken reggaebaarin edustalla muutaman paikallisen kanssa, joista onneksi toinen puhui edes valttavaa englantia. Nama isot katubileet siis olivat muutaman korttelin alueella baarien ja kojujen edustalla, jossa ihmiset seurustelivat (latinomaisen aanekkaasti), juhlivat ja tanssivat. Alkuperaisen suunnitelman mukaiseen livemusiikkibaariinhan ei missaan vaiheessa paasty.

 
- Panu ghettoworkoutissa (myohemmin myos oikeasti).


- Sokeritoppavuoren kondolihissi, vol 2.

Pakolliset turistikohteetkin tuli kaytya, kun vierailimme Pao de Açucarin sokeritoppavuorella ja Corcovadon Cristo Redentor -patsaalla. Kristus vapahtajan patsaalle mennessa jonotuksen maara yllatti. Ensin piti ostaa lippu junaa varten, taman jalkeen piti odottaa junaan ja viela paalta piti odottaa takaisin. Saimme lipun puolessa tunnissa, jonka jalkeen odotimme viela reilun tunnin junaan paasya. Juna kulki siis yhta raidetta viidakon lapi Corcovadon kukkulalle 710 metrin korkeuteen, Rio de Janeiron keskelle. Criston patsas oli isompi kuin olisi odottanut, mutta niin oli turistienkin maara odotettua runsaampaa. Hienot nakoalathan talta korkealta kukkulalta oli kaupunkiin. Sokeritoppavuorelta odotettiin yhta pahaa jonostusta, mutta taman kuljetus kahdella alpeilta tutulla kondolihissilla sujui suhteellisen nopeasti. Puolipilvisyyden takia missasimme auringonlaskukuvat. Tama ei kuitenkaan paljon haitannut nahdessamme Rio de Janeiron valoissa pimean tultua. Koko kaupungin laajuuden kasittaa yolla paremmin. Muutoinkin nakyma on hieman eri kuin paivisin.


- Nakyma Corcovadolta.


- Cristo Redentor.


-Rion yo.

Erikoistarkastelussa tanaan lahikaupan oluttarjonta:

1. Antractica - teravan hapokas, kuohkea jalkimaku, raikas
2. Cintro - hyvin pilsnermainen (lue: ei pilsnerin ystava), kitkerahko
3. Itaipava - semihapokas, hieman vehnaolueeseen vivahtava (hapokkaampi kuitenkin), aika jepa
4. Skol - miellyttavan napakka, hieman sitruksinen (muistuttaa Tuborgia)
5. Bavaria - skarppi maku, mukava perusbisse, mitaan tekemista venalaisen kaimansa kanssa?



- Lahikaupan olutvalikoima.


- Lapan portaat.

Summa summarum, Rio de Janeiro yllatti monipuolisella tarjonnallaan seka kalliilla hinnoilla. Kaupungista loytyy rantaa, kukkulaa, slummia, rikasta asuinaluetta, menoa, yoelamaa, sambaa ja laaja kirjo erilaisia ihmisia. Paikallisilla on muuten hauska tapa nayttaa peukkua aina joka valissa: bussilipun oston jalkeen, ravintolassa, rannalla, kassalla ja missa vaan, jossa ilmaistaan asian olevan OK. Rio oli kylla loistava paikka aloittaa reissu, silla taalta loytyi sopivasti kaikkea reissufiiliksen saamiseksi. Nyt on Copat ja Ipat nahty ja voimme nayttaa peukkua Riolle. Matka jatkuu huomenna...

Next up, Buenos Aires, Argentina!