Arvoisat lukijat, olemme nyt viimeisessa varsinaisessa kohteessamme Meksikon Tulumissa. Nyt alkaa jo ihan tosissaan paivat vahentya ja jannitys tiivistya. Tulumin jalkeen nimittain menemme Cancuniin odottamaan lentoa Mexico Cityyn, josta lennamme ensi viikolla takaisin Suomeen. Suomessa sitten odottavat uudet ja jannat arjen haasteet, asunnon etsinta, tyot ja mita naita nyt oli. Luvassa on myos luksusta kuten siistit ja toimivat vessat, kommunikointi omalla aidinkielella, perhe ja ystavat seka yleinen funktionaalisuus (julkinen liikenne, asioiden hoito yms.). Nyt nautimme kuitenkin viimeisia paivia Tulumin hienojakoisessa hiekassa maaten ja turkoosissa vedessa uiden. Ei ole nimittain heti lahitulevaisuudessa naita nakymia luvassa. Burritonpurijat ovat myos nimensa lunastaneet meksikolaiseen herkkupoytaan paastyaan. Ei tarvitse ruuasta loppulomalla valittaa, silla naamaan matetaan tacoja, burritoja, fajitoja, quesadilloja ja muitakin hilloja niin paljon kuin pystytaan.
- Auringonlaskua Guatemalan tapaan.
Muutama sana taytyy kylla sanoa Tulumin hostellistamme, The Weary Travelerista. On nimittain sinansa hauskaa, etta jarkevimmin organisoitu seka yksi viihtyisimmista hostelleista sattui viimeiseen varsinaiseen kohteeseen. Ensinnakin Wearyssa on oma tietokone check inia (itsepalveluna) varten tiskilla, josta saa tietojensa rekisteroimisen jalkeen tyynyn ja lakanat, jotka viedaan itse huoneeseen. Taman lisaksi tiskilta saa huoneen avaimen ja monikayttoisen elektronisen tunnistekortin/-lapyskan (Suomessa tyopaikoillakin kaytettyja). Hostellissa on yhteensa kaksi asiakaskonetta, joilla voi asioida lapyskallaan. Koneilta voi tulostaa aamupalalipukkeen, bussilipun rantakuljetukselle (ilmainen), ostaa ravintolan puolelta jotain tai tarkistaa saldonsa. Majoitus seka henkilokohtaiselle saldolle kertyneet ostokset laskutetaan lahtiessa. Pantiksi tata vastaan taytyy antaa joko passi tai parisataa paikallista pesoa. Wearyssa on taman lisaksi jarjestettya ohjelmaa joka illalle - tahan mennessa olemme nahneet salsaopetusta, sirkusesityksen seka flamencoshown. Kun viela ilmainen vesipullon tayttokin loytyy, niin pystyy helposti suosittelemaan.
- Leijasurffausta.
- Playa de las Palmas.
- Flamecoa.
Tassa vaiheessa olisi sitten aika laittaa Vali-Amerikka pakettiin (aaappuuuuva! ;D). Kokonaisuudessaan Vali-Amerikka antoi, mita silta odotettiinkin, vaikkakin talle maanosalle ei jaanyt aikaa kuin kaksi kuukautta (vrt. nelja Etela-Amerikassa). Saimme vihdoin niita rantoja riittamiin, joita Etela-Amerikassa jopa tarkoituksella hieman skippailtiin. Meininki oli yleisesti letkeampaa. Lieko johtuisi juurikin niista rannoista ja lammosta..? Varsinkin Belizen ja Corn Islandin karibiavibat maistuivat. Taytynee siis fiilistella Karibiaa lisaa ja kayda joskus katsastamassa Kuuba, Jamaika ja kumppanit. Vali-Amerikasta loytyi vahvaa kulttuuria, alkuperaispukeutumista Maya-intiaanien tyyliin, hienoja nahtavyyksia, nayttavia kasitoita ja ystavallisia ihmisia. Yleisesti nakkipolitiikka ei paljon Etela-Amerikasta parantunut muutamia poikkeuksia ja etenkin Meksikoa lukuunottamatta. Matkustus taas muuttui paljonkin, kun vaihdoimme isot, laadukkaat ja ylikylmasti ilmastoidut Etela-Amerikan yobussit Vali-Amerikan pieniin, ahtaisiin ja kuumasti ilmastoimattomiin chicken busseihin (yleensa entisia jenkkien koulubusseja). Latinokulttuuri on vahvaa niin Vali- kuin Etela-Amerikassakin, emmeka naiden valilla huomanneet mitaan suurempia eroja. Toki pukeutuminen vaihtuu, tekstiilien varit ovat hiemat erilaisia ja Mayaperinne eroaa Inkojen vastaavasta. Alueellisiakin eroja on riippuen, ollaanko korkealla vuoristossa vai Karibianmeren rannalla. Paaosin latino on kuitenkin latino, kuten Maná-niminen meksikolaisartisti biisissaan asian ilmaisee: "¡Latino tú, latino yo! La misma sangre y corazón. ¡Eso es mi latinoamérica!" (vapaasti suom. "Latino sina, latino mina, sama veri ja sydan, tama on minun latinalainen amerikkani.).
- Maná - Latinoamérica.
Vali-Amerikka lyhyesti molemmin silmin:
- Hienoin/erikoisin kokemus?
- e: Snorklausretki Junin kanssa/kahvineitsyyden menettaminen kupilliselle guatemalalaista kahvia.
- p: Yodyykki ja Junin snorklausretki ovat ehdottomat ykkoset - mahtavia kokemuksia!
- Mieleeni jai paallimmaisena?
- e: Lampo, rannat, turtlet, chicken bussit, maukas hummeri.
- p: Leppoisaa rantatsillailua, liian ahtaat kanabussit (ei polvet mahdu, ei).
- Vastasiko kokemus etukateisolettamuksia Vali-Amerikasta?
- e: Osittain - tiet ovat olleet parempia ja Belize erottautui karibialaisella viballaan selvasti muista maista.
- p: Oikeastaan joo, Corn Islands ja Belize olivat leppoisaa karibianmenoo ja vahvaa lattarikulttuuriakin loytyi (etenkin Guatemala). Belizen kallis hintataso ehka jopa yllatti, vaikka se olikin etukateen tiedossa.
- Parhaat kohteet?
- e: Kokonaisuudessaan Guatemala ja Nigaragua, Caye Caulker vain Junin takia.
- p: Corn Islands (sukellus saattaa vaikuttaa), Semuc Champey ja Antigua.
- Mika oli negatiivista tassa maanosassa?
- e: Palvelun hitaus ravintoloissa, jenkkien suuri maara (ja sen kailotuksen: "let me say, it's sooo awesome", ei kaikki vaan voi olla niiiiin hienoa HALOOOO!!).
- p: Monella bussilla saato ja superaikaiset aamulahdot, jenkkien maara, korianterin tunkeminen joka ikiseen ruokaan (ei se kuulu niihin).
- Milla kielella mentiin ja kuinka sita parjattiin?
- e: Englantia puhutaan paljon enemman kuin Etela-Amerikassa. Piti jopa ihan miettia, mitenkas se olut tilataan englanniksi! Espanjaakin sai onneksi viela kayttaa.
- p: Espanjallahan sita mentiin, mutta englannillakin olisi parjannyt kohtuullisesti - paljon paremmin kuin Etela-Amerikassa. Belizessa oli jopa outoa kayttaa taas englantia.
- Vaarallisuus?
- e: Luin ensin, etta varallisuus ja kirjoitin: PA! :) Managuaa lukuunottamatta tuntunut turvalliselle.
- p: Aika turvallisen oloista. Paljon turvallisempi tunne Vali-Amerikassa oli kuin Etela-Amerikassa. Kyllahan taallakin kaikkea tapahtuu, mutta silla kuuluisalla maalaisjarjella parjaa taas aika pitkalle.
- Jotain lisattavaa?
- e: Love Turtles!
- p: Turkoosit vedet ja valkoiset rannat..gotta feel em'!!
- Tacos al pastor.
Nyt matkaamme Cancunin kautta Mexico Cityyn, josta lennamme 20.2.2012 takaisin Suomeen. Viela ei kannata viela unohtaa blogiamme, silla parayttavat lopputilitykset, perusavautumiset seka porautuvat analyysit ovat luvassa viimeisessa postauksessa. Stay tuned!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti