Viva Amèrica Latina

- Favela-vierailu Rio de Janeirossa reissun ensimmaisella viikolla.

“A journey of a thousand miles must begin with a single step.” – Lao Tzu

Kauan haaveenamme ollut puolen vuoden reppureissumatka Latinalaiseen Amerikkaan alkoi realisoitua tammikuussa 2011, jolloin paatimme alkaa kovasti saastamaan rahaa matkakassan kokoamiseksi, fiilistelemaan matkaoppaista tulevia kohdemaita ja kuuntelemaan muun muassa Ricky Martinia (matkalla Pori Jazzeille) espanjan sanojen oppimiseksi. Yhdeksan kuukauden paasta, syyskuussa, saastopossu oli taynna. Ajankohta lahtoon oli mita parhain, silla koulut olivat kasassa, toista saatu vapaata ja asunnotkin oli lahtemassa alta (ja tietysti Suomen syksy ohittuisi mukavasti). Ennen kesaa meilla olikin jo lennot varattu ja todellinen odotus alkoi. Tosin tyot tekivat kesasta sen verran hektisen, ettei vapaa-aikaa paljoa jaanyt jannittamiseen ennen lahtopaivaamme. Emme oikein edes tienneet, minne olimme jalkojamme uittamassa, mutta kaiketi se tuntui hyvalle. Syyskuun ensimmaisena nousimme ilmaan aivan ihmeissamme ja nukuimme koko lentoajan muutto- ja tyokiireista vasyneina. Laskeuduimme lampimaan Rion yohon seuraavana paivana - ensimmainen askel oli otettu!

- Liman yossa Suvin ja Antonyn kanssa.

- Venyttelysessio Bolivian suola-aavikoilla.

“One’s destination is never a place, but a new way of seeing things.” – Henry Miller

Ensimmaisen viikon kavelimme kaduilla kuin kaksi polloa ja makasimme rannalla kuin kavelemaan opettelevat lapset - teki mieli vetaa kunnon lomavauhti paalle, mutta kun ei viela osannut! Sen verran vahvasti Suomen arki oli saanut meista otteen. Onneksi olimme kuitenkin joskus aiemmin opetelleet "lomalontystelyn" alkeet: aurinkoa, merta, heratyskello roskiin, olutta ja liehuva mekko. Voilá! Toisella viikolla ajatukset olivatkin jo siina hetkessa ja uskoimme todella olevamme lomalla. Edessamme oli 16 maata taivallettavana, kymmenia tuhansia kilometreja tieta edettavana (onneksi ei ihan tarkkaan tiedetty bussipuudutuksen maaraa) ja monia nahtavyyksia valloitettavana.

Matkamme jakautui seka maantieteellisesti etta ajallisesti sopiviin "eriin". Reissumme starttasi mielenkiintoisesti viikon espanjan kurssilla Buenos Airesissa, joka oli kokemuksena ikimuistoinen ja reissun kannalta erittain hyodellinen. Saimme Suvista seuraa ja Limasta mukavan majapaikan parin kuukauden matkan teon jalkeen, ja siita toisen mokaman paasta Riikka ja Tatu tulivat viihdyttamaan meita Venezuelaan. Kolusimme Etela-Amerikan neljassa kuukaudessa, keskiarvolla kaksi maata kuukaudessa. Vali-Amerikan kahden kuukauden etapin katkaisi mainiosti Marian luona vierailu tammikuun puolessa valissa. Nicaraguan jalkeen olikin enaa kuukausi ja saisimme luvan istua perheidemme ja ystaviemme sohvilla. Matkamme tavoitteena oli lomailun ja nahtavyyksien lisaksi saada aikaa itsetutkiskeluun: Mika tassa elamassa onkaan tarkeaa (kevyt kysymys heti alkuun :D), miten itseensa voisi kehittaa ja mita haaveita toteuttaa? Nakemalla eri elamantapoja naita asioita oli helppo lahestya. Lisaksi espanjan kieli kiehtoi ja matkan aikana alkoi kiehtoa sita enemman, mita enemman silla oppi kommunikoimaan. Nain viimeisena viikkona voimme todeta, etta reggaeton ja muukin espanjalainen musiikki soinee jatkossakin soittimissamme, kunhan corazóneista (sydankapysista) ei lauleta joka toisessa sakeessa kuten lattareissa tuntuu olevan tapana.

Uusi maa, kulttuuri, ihmiset, ilmasto ja maisemat - kaikki yhdessa ja erikseen avaavat pohjoisen asukin sinisia silmia, jos vain jaksaa kulkea mieli avoinna ja paikallisten tavoin (ottaa kanabussi ja menna katustandeille syomaan). Olimme kuulleet paljon tarinoita, satumaisia ja kauheita, Latinalaisen Amerikan maista, mutta totuushan on, etta itse menemalla voi vasta sanoa, mita mielta mistakin on. On yhta monta tarinaa kuin reissaajaakin. Olimme varautuneetkin pahimpaan: meidat tullaan ryostamaan tai tavarat varastetaan, bussit ovat myohassa ja onnettomuuksia sattuu. Nain ei kuitenkaan kaynyt (yhta perulaista Halloween-pirua lukuunottamatta). Meilla oli onnea ja jarkea sen verran matkassa, etta saimme matkata ilman mitaan suurempia ongelmia. Hurrah! Vastoinkaymisista emme siis talla kertaa niin paljon ottaneet opiksemme, mutta pienista virheista kyllakin (ala tanssi ikina ylakerran tiskin alla ja vieta joulu kaukana rajoista :D).

- Santa Cruz -trekin mahtavat nakymat.

- Piristavat vieraamme.

“The use of traveling is to regulate imagination by reality, and instead of thinking how things may be, to see them as they are.” – Samuel Johnson

Valilla matkailu avartaa jopa pelottavalla tavalla, kun nakee muun muassa varallisuus- ja turvallisuusasteiden eron lansimaihin verrattuna. Kuten Maria Nicaraguassa ollessamme totesi: "Paikalliset eivat jaksa valittaa isoihin luonnonkatastrofeihin varautumisesta, kun jokapaivainen huoli on, uskaltaako kaduilla liikkua". Kun nakee lapsia posket ja varpaat kylmasta turvonneina kavelemassa paljain jaloin pitkin katuja, naisia kantamassa monien kymmenien kilojen edesta polttopuita puoliksi hajonneisiin "kyhattyihin" asuntoihin seka miesten istuvan matkamuistomyymaloissaan aamusta iltaan joka paiva, kummasti ne elaman mittasuhteet laajenevat. Toisaalta tuntee suurta iloa, kun ihmiset ovat silti onnellisia ilman sahkoa ja tietokonetta. He osaavat tehda todella kauniita kasitoita (kirjonta kunniaan!) seka laulaa ja tanssia salsaa ja reggaetonia pitkien paivien iloksi. 

On ollut myos ilo kertoa omasta kotimaastamme, silla lumi ja kylmyys saavat ihmiset taalla yleensa hymyilemaan ja vetamaan hartiat korviin. Oi, yhden kolumbialaisen pikkutyton silmat, kun han sai tietaa, etta Suomessa lumiukot tehdaan oikeasta lumesta! Silmat olivat yhta pyoreat kuin lumipallot. Vaikka taallakin auringon kiertokulku tuo mukanaan vuodenaikojen vaihtelua, liittyvat ne lahinna sade- ja kuivakausiin. Etenkin Vali-Amerikan kuumissa maissa usein tuntui, etta elaman ja asioiden tekemisen hitaus on jollain tavalla yhteydessa ilmastoon. Eihan suomalainenkaan helteella halua kuin jarvelle veneilemaan. Lieko osittain sen takia yhteiskunnan kehitys lansimaita jaljessa. Ikuisen kesan ystavia meista ei saa. Kylla Suomen nelja vuodenaikaa ovat vain kova juttu!

Vaikka kuinka teimme valilla matkasuunnitelmia ja yritimme kontrolloida ajankayttoamme, luonto kylla piti usein huolen, etteivat asiat menneet odotetulla tavalla. Mitaan suurempia pettymyksia emme kokeneet, vaan lahinna odottomattomat asiat liittyivat bussien myohastelyyn tai huonoon saahan. Hyvia muistutuksia siina mielessa, ettei ihmisen tarvitsekaan voittaa luontoa, ja toisaalta osaamme kayttaytya Suomen joukkoliikenteessa rauhallisemmin, kun lumimyrsky iskee. Olemme siis ainakin kehittaneet matkan aikana itseamme varautumaan vaaroihin. :D

- Nostetaanko vahan anakondaa?

“Traveling is a brutality. It forces you to trust strangers and to lose sight of all that familiar comfort of home and friends. You are constantly off balance. Nothing is yours except the essential things – air, sleep, dreams, the sea, the sky – all things tending towards the eternal or what we imagine of it.” – Cesare Pavese

On paljon asioita, joita jaamme reissultamme kaipaamaan ja asioita, jotka voimme ilomielin jattaa taaksemme. Jaamme yleisesti ja erityisesti kaipaamaan latinovibaa salsoineen (salsaavat miehet on HOT), reggaetoneineen ja elaytyvine ihmisineen unohtamatta tiettya elaman hullunkurisuutta. Luonnonnahtavyyksissa Latinalainen Amerikka lyo kevyesti Aasian - vuoristojen jylhyys, maaseudun kauneus ja rauha, vesiputoukset, tulivuoret, kanjonit ja suola-aavikot monien muiden joukossa ovat tehneet matkastamme ikimuistoisen. Etela-Amerikka paihittaa Vali-Amerikan tassa suhteessa. Olemme myos todenneet, etta saamme enemman nautintoa luonnonihmeiden aarella kuin ihmisten aikaansaannosten, vaikkakin se ei niiden arvostusta vahenna. Kolumbian Cargenan kauneus ja Merídan pieni kultaisen noutajan pentu jaivat myos sydamiimme. 

Jokapaivaista nautintoa matkallamme ovat antaneet tuoreet hedelmat ja tuorepuristut mehut (passionhedelma - we love you!), argentiinalaiset pihvit, loistava venezuelalainen ja guatemalalainen kahvi, maté- ja kokatee seka tietysti silloin talloin baarista saatavat rommipullot, jotka on mukava jakaa poytaseurueen kesken ja nauttia cuba libreista (tulemme lanseeraamaan taman konseptin Suomeen). Lomaelementeista tulemme Suomen talvessa muistelemaan kaiholla aurinkoa ja rantoja, riippumatossa vietettyja paivaunia (jatkunee kylla tuliaisriippumatossamme :D), pisamia, ihmisten auttavaisuutta, luonnossa ratsastamista, VAPAUTTA, halpoja hintoja seka elaman leppoisuutta (suurin ongelma on yleensa ollut: "mita syodaan tanaan?").

- Cartagenan vanha kaupunki.

- Canopy tourilla vaijerien varassa Marian ja Annan kanssa.

“When you travel, remember that a foreign country is not designed to make you comfortable. It is designed to make its own people comfortable.” – Clifton Fadima

Sitten paasemme tulee-korvista-ulos-ja-hyi-taas-tata-listaamme eli asioihin, jotka kuuluvat kylla pitkaan reissuun ja tekevat siita sita kautta omaleimaisen, mutta joita emme jaa kaipaamaan (vessojen vertaus on kylla kieltamatta mielenkiintoista). Etela-Amerikan osalta karvat nousevat valilla pystyyn matkustamiseen liittyvissa asioissa. Kahden paivan bussimatkoja ilman rahaa ja ruokaa, vuoristoisia ja kapeita serpentiiniteita, maanvyoryja yms. matkaesteita, bussiterminaaleja ja hustlausta, bussien jaatavaa ilmastointia, kovaa musiikkia ja dubattuja leffoja seka autojen toottailya ei tule ikava. Arkirutiineista (niista vahaisista) tunkkaiset hostellit, wc-paperin heittaminen roskakoriin ponton sijaan, lahes jokapaivainen rinkan ja suojaavan terasverkon avaaminen/sulkeminen, vahainen vaatevalikoima, BUDJETIN LASKEMINEN, rahan vaihtaminen ja kasittely (mites taa vaihtokurssi taas menikaan!), kylmat suihkut ja kylmat vuoristoyot, tuulettimet, superhitaat netit, veden ostaminen, pullamossoruoat, ylijuustoiset pitsat seka kuiva riisi (Panu on jo siita syysta saanut lisanimen Mr. Mayonesa) ja yksitoikkoinen ruoka kuuluvat onneksi-suomessa-kaikki-on-toisin-kategoriaan. Ruokavalikoima on Meksikoa lukuunottamatta ollut iso pettymys, vaikka Meksikossakin sita pirun korianteria tungetaan joka paikkaan (ei maistu, ei!). Vaikka mahamme ovat loppureissusta olleet kiltisti, ei ripuleita ja vatsatauteja (tilastolla noin kerran kuukaudessa) tule ikava. 

Populaa on taallakin ja sen olemme huomanneet milloin ylikansoitetuilla kaduilla, milloin rajan ylityksissa. Korruption valtava voima on yksi ikavimmista asioista, mutta todella haastavaa poistaa. Jenkit valtaavat etenkin Vali-Amerikan maita urakalla, ja osuessaan meidan kanssa samaan seurueeseen, ovat saaneet meidat valilla kiehumaan. Yhdelle bussimatkallemme sattui muun muassa herra, joka kertoi opiskelleensa kaksi viikkoa espanjaa ja oli silla hetkella matkustelemassa kayttaakseen kielta. Noh, eihan han edes osannut numeroita (!!), vaan kailotti kaikki alyhyvat juttunsa englanniksi (onneksi nukahti kuitenkin loppumatkasta). Eevan yhden viikon espanjan opiskelu on tahan nahden vienyt kuuhun asti. Hauskana yksityiskohtana pitanee sanoa, etta saksalaisten ja hollantilaisten aantama espanja on hauskaa kuunneltavaa, kun arra saattaa jaada kurkkuun asumaan muutamaksi sekunniksi (Eeva sai kerran aika pahan naurukohtauksen tasta), mutta pitkalla aikavalilla varsin arsyttavaa kuunneltavaa.

- Little Corn Island is swinging.

Tassa myos tiukka yhteenveto ja tilastotietoa matkastamme:

• Maat: 16 ( 8 Etela-Amerikassa, 8 Vali-Amerikassa)
• Kohteet: 53 
• Bussit: 42 lkm, 20 500 km, 20 yota bussissa, 435 tuntia
• Lennot: 7
• Retket: 11
• Ripulit: 6 (ei kovin timmii shittii!)
• Korkein/matalin paikka: Suola-aavikot, Bolivia 5200 m / Little Corn, Nicaragua -26 m (Panun syvasukellus)
• Korkein/alin lampotila: Los Llanos, Venezuela + 40 C° / Suola-aavikot, Bolivia - 5 C°
• Mokat: pommiin nukkuminen, vaaran rahan vastaanottaminen, villasukkien kadottaminen, rajan ylitys jouluruuhkassa (A BIG MISTAKE!), aikaeron unohtaminen Paraguyaissa, liian vahan kateista bussimatkoilla (2 paivaa bussissa, eika rahaa ostaa ruokaa..eri jeba!), nenan polttaminen korkeella vuoristossa (n kertaa), evaiden varaaminen matkoille (aina joko liikaa tai liian vahan), retkien/majoituksen varaaminen liian myohassa (Machu Picchu, uusi vuosi) 
• Bussimatkojen viivastykset: kolarit (5-10 kertaa), kaatunut rekka, maanvyoryt (3 kertaa), sortunut tie, lakon johdosta tie poikki 3 paivaa, rajan sulkeminen (tapot+jouluruuhka), puhjennut rengas (2 kertaa) ja melkein kerran kuskin tainnuttaminen ovella :D! Muutenkin busseissa oli kerta kaikkiaan miellyttavaa istua vessassa vatsa rullalla, kun bussi kaarsi sataatuhatta kurveihin. Chicken busseissa Panun polvet olivat taas aina sohjona, kun penkkivalit on tehty Eevan kokoisille persjaloille!
• Luetut kirjat: 12 (Cecilia Ahen: PS. I Love You, Julian Carax: Shadows of the Wind, Nicholas Sparks: The Guardian, Elisabeth Gilbert: Eat, Pray and Love, Nicholas Sparks: Save Haven, Khaled Hossein: Leijapoika, John Irving: Cutting for Stone, Lorenzo Carcaterra: Gangster, Lindsay Kelk: I Heart NY, Helen Fielding: Bridget Jone´s Diary, Smith Wilbur: Wild Justice, Steve Martini: Shadow of Power) - Kaikki olivat todella hyvia kirjoja, ja kaikkien helppo arvata, mitka Eeva naista on lukenut :)

- Rannalla on mukavaa lueskella.

“I have found out that there ain’t no surer way to find out whether you like people or hate them than to travel with them.” – Mark Twain

Ennen reissua moni sanoi meille, etta kovat ajat tulee olemaan matkustaessamme kahdestaan 24/7. Nyt kuuden kuukauden jalkeen, onnellisina ja haaveen toteuttaneina, voimme lampimasti kiittaa itseamme ja toisiamme matkaseurasta - hauskaa ja hurjaa on ollut. Suvi, Riikka, Tatu ja Maria seka matkalla tapaamamme kaikki muut loistavat persoonat ovat onneksi laajentaneet sosiaalista ymparistoamme aika ajoin ja tuoneet vaihtelua. Lammin kiitos kaikille heille. Ihmisethan ne niin Suomessa kuin ulkomaillakin tekevat paivista ikimuistoisia. Loppuajasta juttujemme taso tosin karsi porssikurssimaisen alamaen, mutta onneksi helpotusta on luvassa Suomessa (niinhan sita luulisi :D).

Toiseksi haluamme kiittaa perheitamme, sukulaisiamme ja ystaviamme - olette koko ajan olleet sydamissamme ja mainiota, etta olette elaneet reissussa mukana! Kallelle, Suville ja Marialle suuren suuri kumarrus kaikista kullan arvoisista reissuvinkeista, niista on ollut hyotya. Olemme todella otettuja ja iloisia, etta blogiamme on kayty kavijalaskurin mukaan lukemassa noin 3500 kertaa, Hurrah! Tama todistaa, etta muutkin kuin aitimme ovat fiilistelleet mukana - SUPERISO KIITOS LUKIJAT! Kommettien maara ei ole kylla paata huimannut (snif) - siina kunnostautuneita on tasan kolme (Suvi, Sini ja Danny - ¡Gracias Amigos!). :D

- Semuc Champeyta iheilemassa.

“No one realizes how beautiful it is to travel until he comes home and rests his head on his old, familiar pillow.” – Lin Yutang

Taydellisen matkan jalkeen on ihana palata Suomeen, kotiin. Kuusi kuukautta tien paalla erosi huomattavasti Aasian vaihtoajoistamme, jolloin aina oli turvapaikka, johon palata. Taalla lahes jatkuva liikkuminen, hostellien etsinta ja lukuisat nahtavyydet ovat kypsyttaneet meitakin. Kuten Tulumissa tapaamamme reissumies sanoi: "Reissunne ei ole enaa loma, vaan taival (engl. a journey)". Vuodeksi meista ei taysin samanlaiselle reissulle olisi. Olemme levanneet, nauttineet, paahtaneet ja valmiita tulemaan rakkaan kotimaan uusiin tuuliin. Omaa sankya ja oikeita peittoja on todella ollut ikava! Varmasti koko matkan hienous kirkastuu vasta saunan loylyissa, ja kaikkea kokemaamme osaa viela enemman arvostaa, kun aika kuluu. Toivottavasti myos espanjan sanat, muutkin kuin corazón, pysyvat muistissamme. Saattaapi mielessamme olla jo myos seuraavia valloituskohteita, joskin tietamattomassa tulevaisuudessa. Mutta talta eraa Latinainen Amerikka ja kaksi burritoa kiittaa ja kuittaa. Kaiken - matkamme tarkoituksen, paivien kulun, kokemuksemme ja fiiliksemme - voimme lopuksi kiteyttaa mainioihin Muumipeikon sanoihin:

"Pään painan ruohikolle ja oion jalkojain.
En jaksa pohdiskella, mä tahdon olla vain.
Sen viisaammat voi tehdä, mä päivän kultaan jään.
Mä tunnen kaikki tuoksut ja luonnon loiston nään.

Voi leikitellä mielikseen, voi ottaa jättää paikoilleen
tai olla niin kuin luonnostaan ja maata vaan.
Mä peikko siihen uskoon jään, on maailmassa tää
minkä nyt nään."

- Runon mukaisesti.

- Burritonpurija...

- ...ja Coronankittaaja kiittavat!

¡Latina Amèrica, nunca te olvidaremos!