torstai 19. tammikuuta 2012

Paratiisi veden alla ja päällä

- Otto's beach.

Puoli tuntia taksissa, vajaa pari tuntia lentäen ja puolisen tuntia pomppukyytiä meriteitse. Näin helposti siirryttiin Managuasta Big Cornin kautta Little Cornille (kirjaimellisesti Iso ja Pieni maissisaari). Iltahämärässä saapuessamme emme hahmottaneet saarta vielä kunnolla, mutta kyllä se paratiisi siitä seuraavana aamuna valkeni. Löysimme Pikkumaissin pohjoisosasta tähänastisen reissumme parhaan biitsin (Otto's beach), jossa ei meidän lisäksemme ollut kuin kaksi yläosatonta auringonpalvojaa. Näiden lähtiessä saimme valkoisen hiekan, turkoosiakin turkoosimman veden ja rantapalmut täysin itsellemme. Täydellinen päivä!

- Chillin'...

- ...and boastin' at the beach.

Rentouttavan päivän jälkeen oli hyvä aloittaa sukellusrumba. Buukkasimme etukäteen meille yhteisen sukelluksen, joka olisi Eevalle ns. sukellukseen tutustuminen eli DSD (Discover Scuba Dive) ja Panulle virkistysdyykki (Refresh Dive), koska OWD-sertifikaatin suorittamisesta oli tosiaan se kolmisen vuotta. Eevallakin oli aiempaa kokemusta sukelluksesta Meksikosta vuodelta 2006. Tämä sukellus ei tosin mennyt niin nappiin, joten oli revanssin aika. Tällä kertaa aloitimme ihan perinteisesti confined divella, joka tarkoittaa rajatulla alueella matalassa sukelluslaitteistoon tutustumista, skillssien treenausta ja ehkä tärkeimpänä hengitykseen totuttelua. Tämä oli itse kullekin säädylle hyvää treeniä, sillä tuntuihan se hengitys taas veden alla aluksi hieman oudolta.

- Sukellus on mukavaa.

- Nurse shark.

Aamupäivän totuttelun jälkeen lähdimme iltapäivällä itse sukellukselle kanadalaisen dive masterimme johdolla. Kouluoppitunnin mittaisella sukelluksella kaikki meni hyvin, ja näimme rauskuja, haita, kaikenkarvaisia fisuja sekä tietenkin kauniita koralleja. Eevalle jäi hyvä maku tästä sukelluksesta - jatkossa voi harkita jopa sertifikaattia (lue: syy lähteä taas lämpimään :D). Panulla taas oli tarkoitus suorittaa AOWD-jatkosertifikaatti (Advanced Open Water Diver) jo Malesian vaihtoaikana OWD-peruspaketin päälle. Erinäisistä aikatauluongelmista johtuen tämä jäi suorittamatta (miten niin Malesian läpi ei pääse maitse paikallisten loma-aikaan nopeasti?!). Reissuun lähtiessä Panulla oli vain yksi konkreettinen tavoite: AOWD.

- Kalaparvi.

- Korallitkin olivat aika makeita.

AOWD-sertifikaatti koostuu enempi hupisukelluksista ja skillsseistä kuin teoriasta. Panun pakettiin kuului buoyancy- (suom. kelluvuus, tärkein sukeltajan taito), navigointi-, yö- ja virtasukellus (aika kevyt oli kyllä virta) sekä tietenkin pakollinen syvä sukellus. Konkreettisena hyötynä kurssista saa oikeuden sukeltaa 30 metriin asti, mutta suurin hyöty Panulle tuli kelluvuuteen ja hengitystekniikkaan. OWD-kurssista lähtien Panu on nimittäin kysellyt ja pohtinut, kuinka ilmankulutusta saa pienennettyä. Näköjään se paranee itsestään kokemuksen myötä, kun sukelluksesta tulee luonnollisempaa ja sitä mukaa hengityksestä helpompaa. Paras sukellus oli ylivoimaisesti yösukellus, sillä vedenalainen maailma näyttää täysin erilaiselta lamppujen kanssa sukeltaessa, toisekseen öisin näkee paljon erilaista vedenalaista elämää kuin päivällä. Ennen tätä sukellusta jopa hieman jännitti, kuinkahan sitä pimeällä selviää. Täysin musta aallokkoinen vesi nyt vaan on hieman pelottava. Näimme tällä sukelluksella mustekalan, pari kilpikonnaa ja rauskoja, joten jo näiden takia kannatti lähteä. Kaikista hienoin kokemus oli kuitenkin, kun sammutimme lamput ja näimme Karibianmerelle tyypillisen bioluminescence-ilmiön (tiedonnälkäisille: National Geographic - Bioluminescence). Ilmiön nimeä on vaikea suomentaa, mutta se tarkoittaa yksinkertaistetusti veden alla olevien pienten eliöiden tuottamaa valoa - aivan kuin veden alla olisi satoja tulikärpäsiä. Tunne oli kuin olisi uinut avaruudessa eri tähtien ja planeettojen ohi. Olimme aluksi vain pohjassa totuttaen silmiämme, mutta pienen hetken päästä pystyimme uimaan ilman valoja pelkästään näiden pienten valoeliöiden tuottaman valon avulla. AMAZING!!

- Mustekalat liikkuvat enemmän öisin.

- Green turtle.

Panun sukellellessa Eevalla oli aikaa kierrellä saarta ja käydä snorklaamassa. Harmillisesti snorklausreissulle sattui hieman kova tuuli, jolloin näkyvyys vedessä ei ollut aivan täydellinen. Eeva näki snorklatessa periaatteessa kaikki mitä Panukin sukelluksilla lukuunottamatta yöeläimiä. Snorklausreissuun kuuluivat välineet ja kuljetus kolmen eri riutan ylle. Pikkumaissisaari on kyllä todella hyvä paikka sekä snorklaukseen että sukellukseen. Vesi on kirkasta ja nähtävää löytyy. Olimme aikalailla tyytyväisiä valintaamme (ja että skippasimme Hondurasin Roatanin/Utilan).

- Erikivoja värejä.

- Southern stingray eli piikkirausku.

Maissisaaret on aikoinaan nimetty maissin mukaan, jota afrikkalaiset orjat tulivat kasvattamaan vientimielessä 1700-luvulla. Nykyisin saaret tunnetaan karibialaisina paratiisisaarina, joiden pääelinkeino on lobsterin kalastus (turismi tulee seuraavana). Parikymmentä vuotta sitten tilanne oli vielä toinen, kun Maissisaaret elivät kookosöljyn tuotannolla. Ennen kuin Joan-hurrikaani repi käytännössä kaikki kookospalmut maan tasalle molemmilta saarilta, tuottivat iso ja pieni maissisaari lähes miljoona kookosta kuukaudessa. Siitä varmaan puristaa jokusen tipan myös kookosöljyä (jota muuten varmaan Jaakko Halmetojakin suosittelee terveyshifistelijöille).

- Ei mitään hajua tästä lajista...

- Auringonlasku Pikkumaissilla.

Onneksi hurrikaanin jälkeen maissisaaret löysivät helposti toisen elinkeinon. Tämä tarkoittaa turistille lähes välttämätöntä lobsterikokeilua, sillä harvasta paikasta maailmassa saa lobsteria näillä hinnoilla. Kävimme testaamassa parhaaksi lobsteripaikaksi kehutun kuubalaisen Havana-ravintolan, ja voimme ehdottomasti suositella tätä paikkaa. Lähes joka ravintola tarjoaa tuoretta lobsteria, mutta Havanan lobsterista kannattaa maksaa muutama taala enempi. Nyt kun mainostuksen makuun päästiin, niin on pakko kertoa vielä toisesta paikasta, joka on mainittu mm. Thousand places to see before you die -kirjassa. Tämän hotelliravintolan nimi on Turned Turtle ja sijainti itärannikolla Elsa's-Cool Spot-Carlitosin jälkeen pohjoiseen. Kävimme syömässä Kaatuneessa kilpparissa neljän ruokalajin illallisen, joka oli vähintään hintansa väärti. Pihvi veti helposti vertoja argentiinalaisille huippupihveille, muutkin ruokalajit olivat tosi hyviä ja palvelu erinomainen. Miljöö vastaa Otto's beachin kuvausta yhtä valkoisine hiekkoineen, turkoosine vesineen ja kookospalmuineen. Jos Corn Islandeilla käy, kannattaa ehdottomasti vilkaista pohjoisen biitsit ja nämä kaksi ravintolaa.

- Turned turtlen edessä aamupalan jälkeen.

Tulimme eilen takaisin Managuaan Marian luokse muutamaksi päiväksi. Viikonlopun aikana on tarkoitus jatkaa Nicaraguan pohjoisosaan  Somoton kanjonia katsomaan. Sieltä jatkamme suoraan Guatemalaan kulkien vain Hondurasin läpi. Aika täällä käy vähiin, mutta odotamme jo innolla Suomeen paluuta. Aiemmin kovasti väitimme, ettei Suomea nyt niin paljon ole ikävä. Tämäntyyliseen matkustamiseen puoli vuotta on aika sopiva, sillä nyt on jo pientä koti-ikävää ja reissu on tehnyt tehtävänsä. Olemme päässeet täydellisesti irti Suomesta ja arkirutiinista, nauttineet reissusta ja kaikista sen antimista, mutta olemme myös valmiita tulemaan takaisin ja nauttimaan kotimaisesta ruuasta ja siitä, että kaikki toimivat aina ja juuri niin kuin pitää (VR saa myöhästyä vaikka tunnin tai pari, niin ei valiteta!). Seuraavana kuitenkin kanjonit ja perään Guatemala.

¡Hasta pronto!

1 kommentti:

  1. Mielettömät rannat! Ja alkoi sukelluskin innostaa melkoisesti, aiemmin tullut vain kokeiltua snorklausta Meksikossa, hauskaa toki sekin!

    Hyvää loppumatkaa, Suomi täällä jo odottaa, pakkasta vain -25 :) joten nauttikaa hetki vielä lämmöstä!

    VastaaPoista