Jeeppi etenee savannia pitkin leppoista vauhtia, kun yht´akkia katolta huudetaan "Pysayta, taaksepain...tassa!". Amigo hyppaa katolta alas juosten pusikkoon toisen seuratessa kuljettajan paikalta perassa. Loputkin uteliaat nousevat autosta katsomaan, mista on kyse. Pusikossa nakyy epamaarainen kiemuralla oleva vihermusta muoto, jonka kimpussa kuljettaja ja katolta hypannyt kaveri jo ovat. Muutaman taktisen liikkeen jalkeen he nostavat ilmaan nelimetrisen anakondan. Nainko helppoa se onkin, vaikka kyseisella kaarmeella on puristusvoimaa jopa 3000 kg/cm3? Siina sita sitten poseerataan kaarme kaulalla ja kasilla kuin tekisi mita tahansa arkipaivan rutiinia. Toista kaarmeskesyttajaa on kuulemma aiemmin purtu seitseman kertaa, joten ei se niin helposti taida aina onnistua. Anakonda on hidas maalla mutta letaalin nopea vedessa. Eipa taitaisi siella kesyyntya nain helposti, ja evaaksihan kelpaa kaytannossa mika vain lihaisa olento. Jannittavaa, mielenkiintoista ja elamyksellista!
- Anakonda.
- Urhea tytto.
- Juan.
Los Llanos -savannilla riittaa anakondien lisaksi faunaa bongailtavaksi niin paljon kuin jaksaa metskata. Oppaanamme talla reissulla oli kolmekymppinen venezuelalaismies, Juan (joo, on yleisin veikkaus latinomiehen nimeksi Pablon, Carloksen ja Jorgen lisaksi). Juan on aika tukeva, halattavan nallekarhun nakoinen kaveri, jonka mukaan salsan tanssimiseen riittaa kunnon ote naisesta: "Come here, mami!" Kahviin kannattaa kuulemma laittaa paljon sokeria, koska silloin tulee corazon dulce (makea sydan), jolloin voi antaa naisille besitos dulces (makeita suukkoja). Naisten lisaksi cowboy-Juan rakastaa myos hevosia, vaikka hanella onkin nelja hevosta mutta vain yksi nainen. Naita juttuja kun kuunteli koko nelipaivaisen savannireissun, niin oli se hymy herkassa. =)
- Veneajelulla.
- Papukaija.
- Ian myota kyseisilla linnuilla vari vain tummenee.
- Upea naky.
Veneretki savannijoella paljasti meille satoja eri lintulajeja (ei mitenkaan muista kaikkien nimia), kymmenia kaimaaneja isokokoisista yksiloista parin kuukauden ikaisiin pikkubebeihin, jokidelfiineja, iguaaneja, kilpikonnia ja apinoita. Parasta antia jokiajelulla olivat kuitenkin capybarat eli vesisiat. Ne olivat niiiin siistin nakoisia kavereita, jotka pitivat kameralle poseerauksesta. Ajoimme botskilla aivan viereen ja otimme aivan rauhassa kymmenia kuvia vesipossujen pitaessa nenattoman kuononsa ylpeasti pystyssa. Hyvia poseerausvinkkeja?
- Capybara eli vesisika.
- Laheisyys lammittaa.
- Pikkubebe...
- ...ja isoveljet.
Los Llanos oli kuumimpia paikkoja, jossa olemme ikina kayneet. Yolampotilat eivat laskeneet kovinkaan paljon alle +30, ja tasta voi paatella paljonko lampoa riitti paivalla auringonpaisteessa. Aloitimmekin aamut aina kuuden, seitseman maissa ja pidimme siestaa kuumimman ajan paivalla. Kolmas paiva aloitettiin aamuratsastuksella. Eeva oli luonnollisesti taysin fiiliksissa, ja Panu taisi pelata tata enemman kuin anakondaa...no ei kai ihan, mutta jannaa se taas oli. Yllattaen talla kertaa ratsastus oli todella mukavaa molemmista, ja Panu jopa ohjasi hevosta eika toisinpain (kuten edellisella kerralla Boliviassa). Eeva sai kokeneimpana ratsastajana vaativamman ja menevamman hevosen, joka totteli hyvin mutta lahti todella herkasti ja sahakasti liikenteeseen. Tata kuvaa hyvin tilanne, jossa ratsastimme vierekkain ja Panu usutti omaansa laukkaan. Eevan hevonen lahti Panun komennosta vieresta sujona tapoon laukkaan, jota Panun hevonen seurasi vieresta. Eevalla oli taysi tyo valilla pitaa hevosensa normikaynnissa. Eevallahan on edelleenkin peppu hellana, kun ori antoi vahan kyytia, mutta ihanaa sellaista... :D Murakan kokoinen oppaamme on todellinen cowboy, silla han on elanyt hevosten parissa koko elamansa ratsastaen, kouluttaen ja lassoten villihevosia Los Llanoksen laajalta savannilta. Han kertoi voivansa kouluttaa villihevosen kolmessa kuukaudessa tarpeiden mukaan. Hevosten kayntia voi opettaa monella eri tavalla virittamalla elastiset narut jalkoihin esim. etu- ja takajalkojen valiin tai selan kautta jalkoihin, jos kaynti halutaan "nousevilla jaloilla". Kaikki nykyiset hevoset ovat myos Juanin kouluttamia.
- Ei taida tytto tietaa, millaista kyytia on luvassa.
- Aamulenkilla.
- Fisuja narraamassa.
- "Alapa kyttaa meidan saalista!"
Piraijoja kalastamaan mennessamme katolla oleva kakkosopas, Ramon, pysaytti auton samoin kuin anakondan bongatessaan. Mitahan sielta nyt loytyy? Ramon kipitti (paljain jaloin tietysti) piikkilanka-aidan lapi savannille kohti muurahaiskarhua. Ajattelimme hanen ensin ottavan sen kiinni, mutta han ajoikin sen kuin hirvet Suomessa konsanaan kohti piipun paata - talla kertaa kuitenkin kohti kameran piipun paata. Saimme tastakin hassunnakoisesta otuksesta hyvia kuvia, kun se tuotiin tarjottimella nenan eteen. Leikin jalkeen muurahaiskarhu oli ilmeisesti niin hikinen, etta se paatti pulahtaa mennessaan joessa pesulla. Valiepisodin jalkeen paasimme sitten apajille. Piraijakalastuksessa onkenamme olivat puukapulat, joihin oli kiinnitetty kymmenmetrisella siimalla peruskoukku. Laitoimme koukkuun lihapaloja ja eikun fisua narraamaan. Pienta jannitysta peliin toi joessa kyttaava kaimaani, joka lahti muutaman kerran kita ojolla vedesta nousevien piraijojen peraan. Olimme itse parin metrin korkuisella tormalla, joten pelko oli vain saaliin menetyksessa. Alkuun ei meinannut syoda, mutta loppupeleissa saimme yhteensa 18 syotavankokoista piraijaa. Eeva sai viisi ja Panu kahdeksan piraijaa, joista muutama taisi olla alamittaisia. Hatahan ei ollut tamannakoinen, silla lihasyottien loppuessa kaytimme syotteina alamittaisten piraijojen paloja. Aika kannibalistista meininkia! Piraija oli todella hyvan makuista, mutta yhdesta isokokoisestakaan kalasta ei paljon syomista irronnut. Kylla meista kalamiesta ja -naista silti loytyy (niin Teemu! :P).
- Ihana piraija.
- Tulihan sita saalista.
- Muurahaiskarhu.
Huomenna on aika jattaa Venezuela taakse, joten laitetaanpas kahdeksas maamme pakettiin (Kolumbia paketoidaan vasta jouluvisiitin jalkeen). Venezuelaan tulee muita Etela-Amerikan maita huomattavasti vahemman turisteja, koska maata pidetaan vaarallisena ja kalliina. Caracas on kylla yksi maanosan vaarallisimmista kaupungeista, mutta maalaisjarjella parjaa pitkalle eika meilla ollut siella mitaan ongelmia (jos nyt raha-automaattisahlaysta ei lasketa). Muualla ei ole ollut mitaan ongelmia - jopa turvallisempaa kuin muissa maissa. Kalliiksi tata maata ei myoskaan voi kutsua, vaikka rahapolitiikka on taalla kieltamatta hieman outo. Ulkomaiselle rahalle loytyy kolme eri kurssia, joista kaksi on virallista ja yksi on mustan markkinan kurssi. Toista virallisista kursseista kaytetaan kaikille hallituksen maarittamille tarkeille hyodykkeille kuten ruoka ja terveydenhuoltotuotteet, ja toista taas muille hyodykkeille. Viralliset kurssit ovat yhdysvaltain dollaria vastaan 2,6 BsF. ja 4,3 BsF, kun taas pimeilla markkinoilla dollarilla saa 7-9 BsF. Euron saa pimeilla markkinoilla vaihdettua 9-11 bolivariin. Talla kurssilla Venezuela ei todellakaan ole kallis maa. Taalla on ollut jopa halvempaa kuin Kolumbiassa.
- Los Llanoksen leirimme.
- Auringonlasku savannilla.
- Savannihaukka.
Kaikkialla muualla Etela-Amerikassa kansallisurheilu on kiistatta jalkapallo, mutta venezolanot pitava enemman baseballista ja koripallosta. Lounarin mukaan Venezuela tuottaakin todella tehokkaasti kahta asiaa: ammattitason baseball-pelaajia jopa jenkkiliigaan asti seka maailmanluokan misseja (montako niita Miss Universumeitakin nyt oli). Juanin mukaan kansallisurheilu on kuitenkin harkien lassoaminen savanneilla. Harkia ajetaan takaa hevosilla ja ne lassotaan kaataen ne. Tama vaarallinen urheilu on saanut alkunsa harka- ja lehmalaumojen hallitsemisesta. Kun arhakimmat harat pidetaan nain aisoissa, pysyy koko lauma hyvin hallinnassa. Juankin harrasti tata aiemmin, mutta kun yksi mallays haran ja hevosen valiin lahes paralysoi hanet, oli aika lopettaa leikki.
- Tasaista maastoa.
- Kuningaskalastaja.
Venezuelaa ei voi paketoida sanomatta muutamaa sanaa presidentti Hugo Chavezista (vaikka muuten valtammekin politiikan puintia tassa blogissa). Pressa on seka pidetty etta vihattu taalla. Lahinna koyhimmat pitavat hanesta muutamien sosialististen toimenpiteiden vuoksi, mutta muut eivat. Chavez on esimerkiksi hajoittanut kaikki isot farmit maassaan vaikeuttaen munien ja maidon tuotantoa. Naita tuodaankin nyt Kolumbiasta, koska pienten farmien ei ole yksinkertaisesti kannattavaa tuottaa munia tai maitoa. Presidentti tykkaa myos hoitaa suhteita ulkomaihin voitelemalla muiden maiden paamiehia laiminlyoden omia kansalaisiaan. Oljybisnekseen satsataan suuria summia valittamatta pidemman aikavalin kehityksesta tai muista teollisuuden ja maatalouden aloista. Jatkaakohan tama kaveri viela vallassa? No tottakai! Vaalit ovat edessa, ja kansalaiset kayvat uurnilla. Chavez pystyy ovelana miehena tarkastamaan itse nama aanet, jolloin oman puolueen ihmiset ja muutkin jotain valtaa omaavat joutuvat vakisinkin aanestamaan hanta tai ei hyva heilu. Chavez jakelee myos tuosta vaan henkilokortteja ja kansallisuuksia kiinalaisille, jotka vastapalvelukseksi aanestavat hanta. On se aikamoista demokratiaa tama! Noh, oljylla mennaan ja se taalla kylla on halpaa. Tankkasimme paluumatkalla gasolinaa 7 snt/litra (eurosenteissa 0,7 snt/litra), joten jeepin 60-litraisen tankin taytto maksoi 4,5 BsF. eli noin 0,45 e. Oppaamme mukaan bensa ei ole taalla halpaa vaan ilmaista.
Venezuela pahkinankuoressa:
- Plussat: ihana ilmasto, vehreaa ja kaunista, monipuolinen luonto, elaimet, maukkaat merenelavat, latinoviba (hyva meno joka paikassa, kaikki tanssivat iloisesti), aidosti kiinnostuneet ja avoimet ihmisia
- Miinukset: liikaa passintarkastuksia, liikaa maanvyoryja, kortit eivat toimi automaateilla
- Erikoista: rahanvaihto eri kursseilla, jatskibaari, Chavezin hallinto
- Paikallinen keittio: arepat (taytettyja maissilettuja), loistavat kalat, SUPERLOISTAVAA kahvia, laadukasta lihaa (tasangoilta)
- Kotitekoiset arepat.
Lisabonuksena kavimme viela Merídassa Guinnessin ennatyskirjan mainostamassa jatskibaarissa, josta saa mainostuksen mukaan yli 900 eri jadelajia. Perinteisten makujen lisaksi Heladeria Coromotosta saa mm. valkosipulin, kinkku-juuston, riisin, caipirinhan ja oluen makuisia jaateloita. Aivan harskimpia vaihtoehtoja ei lahdetty maistamaan, silla bisse- tai valkosipulijadet eivat oikein kuulosta houkuttelevalta. Mutta olihan tama ihan jadeperson Eevan paikka!
- Jatskitiski.
- Valinnanvaraa jadessa ja tassa vain osa.
¡Proximo, vamos a Colombia!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti